Namaste – Hyvää uutta vuotta 2019!

posted in: Uncategorized | 0

Namaste. (Tervetuloa uusi vuosi 2019! Kirjoitin alun perin tämän tekstin jo pari vuotta sitten, ennen kuin minulla oli edes nettisivuja. Nyt se juolahti mieleeni – tässähän on edelleen ajatuksissa pyöriviä asioita. Ja ehkäpä jopa asioita, joita näin vuoden alussa kannattaa taas palauttaa mieleensä.)

Sanskritinkielinen sana namaste tarkoittaa riippuen lähteestä; ”Kunnioitan Jumalallisuutta sinussa” tai ”Jumalallisuus minussa tervehtii Jumalallisuutta sinussa”.

Miten se vaikuttaisikaan meihin, jos tervehtisimme toisiamme kunnioittaen jumalallisuutta toinen toisissamme? Tai että ylipäätään tervehtisimme toisiamme kunnioittaen? Onko ”moi” tai ”hei” mahdollista lausua toista kunnioittaen?

Mikä on elämän tarkoitus?

Siitä asti, kun jaksan muistaa, olen säännöllisen epäsäännöllisin ajoin ollut kiinnostunut ”elämää suuremmista” asioista, vaikken ole edes ihan lähellekään tiennyt mistä on kysymys ja mitä etsin?! Kaikki olemme varmaan jossain vaiheessa elämäämme pohtineet: mitä, missä, milloin? Kuinka? Miksi? Mikä tämän elämän tarkoitus oikein on? Vastauksia etsiessäni olen lukenut PALJON elämäni aikana ja vastaus on: EN muuten tiedä! Vieläkään! Etsiessäni vastauksia kysymyksiini, olen löytänyt tieni mm energiahoitojen pariin. Uteliaisuus? ”Sattuma”? Johdatus? Lopputulema: -> lisää kysymyksiä!!!

Haluaisin olla mahdollisimman avoin monenlaiselle ajattelutavalle, mutta siinäkin opeteltavaa riittää. Ettei tulisi sulkeneeksi jotain ajattelutapaa pois ”mahdottomana”, koska se ei, ainakaan sillä hetkellä, resonoi minun totuuteni kanssa. Tai niin kuin usein törmää tyrmättävän täysin mm. energiahoidot huuhaana, niin pitkään kuin niitä ei voi erinäisillä mittareilla ja monitoreilla todeksi todentaa. (Kaikkea ei voi, ja kuitenkin paljon jo nykytekniikalla voi!) Entä ihmisten oma kokemus? Eikö kokemusta ole, jos sitä ei voi tieteellisesti todistaa?

On luonnollisesti ymmärrettävää, että se, mitä ei voi koskettaa, ei voi maistaa tai haistaa, ei nähdä tai kuulla, se voi olla pelottavaa tai niin halutessaan; epäuskottavaa! Me elämme eri tavoin ja aivomme toimivat eri tavoin. Kukin taaplaa tyylillään ja niin pitää ja saa ollakin. Mutta eikö olisi erinomaisen hienoa, jos emme tyrmäisi toisiamme suoralta kädeltä? Entä jos? Entä jos en pelkäisi, että tuo toinenKIN VOI OLLA OIKEASSA, omassa totuudessaan? Jos minun ei tarvitsisi pilkata tai muulla tavoin alentaa tuon toisen totuutta, vaikken ymmärtäisi sitä tai ollakseni itse oikeassa? Jos jokaisen omalla kokemuspohjalla voisimme muistaa, että toisen totuus on toisenlainen ja että pelko on, loppujen lopuksi, vain uskon puutetta!? Entä jos?

Entä jos edes yrittäisin olla suvaitsevampi toisia kohtaan? Entä jos en asettaisi itseäni toisen yläpuolelle arvostelemalla tai tuomitsemalla toista? Entä jos edes yrittäisin elää rakkaudellisemmin? Entä jos olisinkin anteeksiantava sekä itselleni että toisille? Näiden kysymysten ääressä on tullut vietettyä monikin tovi, toivoa paremmasta elämästä itselle ja muille. Vaan miten ne arjen ”kiireessä” unohtuvat monet hyvät aikeet? Pohtimalla asiat ei parane. Pitäisi osata elää ne ajatuksensa toteen. Ja siinäpä sitä haastetta riittää ainakin minulle. Toivottavasti sinä osaat paremmin!

Anopiltani saadun kortin sanoin: ”Miksi me sitten eläisimme ellei elämän tarkoitus ole tehdä siitä helpompaa toinen toisillemme?”.

Namaste.

<3 Anni

(Tällekin vuodelle pohdittavaa -ainakin itselleni. Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!)